Jos jostakin teosta aiheutuu haittaa jollekin muulle kun tekijälle
itselleen, pitää pystyä osoittamaan, kuka tämä "muu" on. Jos ei sitä
pystytä osoittamaan, ei myöskään mitään haittaa voi olla.
Tämän asian ymmärtämiseen tavallinen arkijärki yleensä riittää.
Kun olen kritisoinut jotakin sääntöä, joka määrittelee kahdesta lähes
samanlaisesta asiasta toisen rikokseksi ja toisen lailliseksi teoksi,
minulle on yleensä vastattu, että "johonkin se raja on
vedettävä". Kukaan ei ole toistaiseksi selittänyt, miksi
lainsäädännössä ei voi olla laskukaavaa, joka mahdollistaisi määräysten
liukuvan soveltamisen. Esimerkiksi rattijuopumustapauksessa kaavaan
syötettäisiin epäillyn verestä mitattu promillemäärä, ja mitä korkeampi
se olisi, sitä kovempi olisi rangaistus. Nykyinen käytäntö, jossa
henkilö on tiettyyn pisteeseen asti syytön, sitten hän muuttu yhdellä
hetkellä rattijuopoksi ja toisella hetkellä törkeäksi rattijuopoksi,
toteuttaa huonosti teko-seuraus periaatteen. Eihän alkoholikaan
heikennä ajotaitoa hyppäyksittäin vaan sitä mukaa kun alholin määrä
veressä lisääntyy. Kaavassa voisi olla muitakin asiaan vaikuttavia
tekijöitä, jos näillä katsottaisiin olevan oleellinen merkitys teon ja
seurauksen vastaavuuden kannalta.
Vaikka olen kirjoitellut
vuosien varrella paljon tasa-arvosta ja siihen yhteensopivista
järjestelmistä ja aatteista, yhteiskuntaa koskevan kirjoitteluni
alkupiste joskus kauan sitten oli oikeudenmukaisuus. Sen oli tarkoitus
olla erään poliittisen kirjoitelmani - tai kirjani - johtava ajatus.
Kirjoittamisen edetessä alkoi kuitenkin käydä selväksi, että
oikeudenmukaisuus ei olekaan kaiken takana oleva periaate, vaan se on
johdannainen vielä kattavammasta periaatteesta eli tasa-arvosta.
En ole viime aikoina enää kovin paljon kirjoittanut oikeudenmukaisuudesta, mutta en ole kuitenkaan unohtanut sitä.
Oikeudenmukaisuuteen kuuluu se, että mikäli yhteiskunta kontrolloi
jotain asiaa, asian tekemisestä saa jokainen samanlaiset seuraukset.
Jos seuraus on rangaistus, jokainen saa samanlaisen rangaistuksen. Jos
seuraus on palkkio, jokainen saa samanlaisen palkkion.
Uskon,
että suurin osa ihmisistä on samaa mieltä ja kokee
epäoikeudenmukaiseksi sen, jos yhteiskunta ei toimikaan noin vaan
jakelee samoista teoista joillekin ankaria rangaistuksia, joillekin
lieviä rangaistuksia ja joillekin palkkioita.
Oikeudenmukaisuuden logiikka vaatii, että jos kahden henkilön teko on
samanlainen, seurauksetkin ovat samanlaiset. Jos teossa on pieni ero,
seurauksissakin on pieni ero. Jos teoissa on suuri ero, seurauksissakin
tulee olla suuri ero. Oikeudenmukaisuuden logiikka vaatii lisäksi, että
teko pitää määritellä todellisena toteutuneena tekona, eli sellaisena
kuin se tapahtuu, eikä juridisena tekona.
Nimenomaan
juridisen teon määrittelyn kautta toteutuu epäoikeudenmukaisuus. Jos
pahoinpitelystä on määrätty tietty rangaistus, ja kaikki pahoinpitelyyn
syyllistyvät saavat rangaistuksen, tämä vastaa ihmisten oikeustajua.
Jos sen sijaan on juridisesti määritelty, että pahoipitely (se, että
hakataan toinen ihminen vastoin hänen tahtoaan) ei olekaan jossakin
tietyssä tilanteessa tai tiettyjen ihmisten tekemänä pahoinpitely,
tällöin ihmiset ovat juridisessa mielessä lain edessä tasa-arvoisia.
Juridinen tasa-arvo toteutuu, vaikka toinen pahoinpitelijä joutuu
vankilaan, ja toinen ei saa lainkaan rangaistusta. Tämä ratkaisu on
kuitenkin oikeudenmukaisuusmielessä väärä, koska oikeudenmukaisuuden
pitää perustua todellisiin tekoihin eikä juridisesti määritteltyihin
tekoihin.
Jos esimerkkejä haetaan, niin ihmisten tappaminen
kaasukammiossa 1940-luvulla oli tapahtumahetkellä juridisesti
moitteettomaksi julistettu teko, vaikka se teon tasolla oli kaikkea
muuta kuin moitteeton. Oli pelkkää sattumaa, että teko myöhemmin
kansainvälisessä oikeudessa julistetiin rikokseksi. On paljon pahoja
asioita, joita ei ole julistettu. Neuvostoliiton poliittiset surmat
1930-luvulla esimerkiksi eivät ole vieläkään rikoksia, vaikka niitä
ainakin lännessä yleisesti sellaisina pidetäänkin.
Jos joku
henkilö ajaa 24-metriseksi typistetyllä laivalla ja toinen 24,30 metriä
pitkällä typistämättömällä laivalla, nämä ihmiset tekevät tekomielessä
käytännössä saman teon. 30 sentin ero aluksen pituudessa ei merkitse
mitään siltä kannalta, mitkä ovat teon seuraukset muille kuin tekijälle
itselleen tai edes hänelle.
Kuitenkin juridisessa mielessä
näiden ihmisten teot eroavat valtavasti toisistaan. Toisen toiminta on
laillista ja hyväksyttävää, mutta toisen toiminta voi olla määritelty
kauheaksi rikokseksi, ellei häneltä löydy tiettyjä papereita - joita ei
myönnetä, jos hän ei täytä tiettyjä fyysisiä ehtoja.
Oikeudenmukaisuusmielessä - todellisen teon tasolla - toisen henkilön
määritteleminen rikolliseksi ja toisen kunnolliseksi kansalaiseksi
käytännössä täysin samasta teosta on väärin. Se on epäoikeudenmukaista.
sunnuntai, 6. toukokuu 2007
Kommentit